Vanhin voitehista

Maanalainen tarina synkistä joista ja rakkaudesta

 

Yorkshiren vesimerkkejä

 

Ennen kuin tarina alkaa, raaputan muistiinpanoja pahaenteisistä poluista, uima-aukoista, sääennusteista, puhallinorkestereista ja kaukaisista värähtelyistä. Pulahdan intensiivisen keskustelun vesiin ja poltan kynttilää pitkälle yöhön. Tärisen Kalevalan rytmeissä ja kiehutan sanojani Danten saunassa. Ilmassa on jotakin, vedessä on jotakin, jokin jyrisee maan alla.

 

Syvyysmittauksia

 

Kun kuuntelee tärähdyksiä

Yorkshiren alla

aallot kaikuvat syvällä.

Mikrojäristyksiä, matalataajuisia, äänettömiä,

helppoja kuvitella

 

Päästäisen viimeinen hengenveto

luupissa, ikuisesti.

 

Kun kuuntelee tärähdyksiä

Yorkshiren alla

aallot kaikuvat,

kaukana ajassa, rajuja, äänettömiä,

helppoja kuvitella

 

Beowulf ja Breca

uivat kilpaa,

kisaavat Pohjanmerta.

Breca hukkuu.

Beowulf ajautuu rantaan

Suomen rannikolle

 

hengittää kuin päästäinen.

Vain sateinen iltapäivä

 

Numeroiden välissä,

kun orkesteri hengähtää,

asettelee sordiinejaan ja luistejaan,

kapellimestari kertoo vitsin

Lancashiresta,

vaikka se on pikemminkin

kuvaus Yorkshiresta:

 

Ja Jumala loi

hienoimman krikettijoukkueen,

hiekkaisimman hiekkarannan,

sinisimmän sinitaivaan,

vihreimmän laakson,

ylpeimmät ihmiset.

 

Kapellimestari

kohottaa kätensä.

Orkesteri löytää

jotakin vaan

ei nuottia.

 

Sen sijaan he puhaltavat,

löytävät vain ääntä:

tuulen vihellyksen

läpi West Nabin,

aallot Sandsendissä,

pärskeen suhinan

Gaping Ghyllissä,

sateen piiskeen

Haworthin pappilassa,

ujeltavat aukot

kuivamuuratuissa seinissä.

Tämä vetinen tarina alkaa paikassa jossakin Yorkhiressa, jossakin kylää pienemmässä.

 

Seitsemän kaivon kylä

Asettuminen veteen ja pimeään

 

Vilu mulle virttä virkkoi

linnut liitteli sanoja

puien latvat lausehia

 

- Kalevala, 1. runo

 

 

Matthew ja Rose saapuvat tyttärensä Rowanin kanssa tähän seitsemän kaivon kylään marraskuun alussa. He haluavat aloittaa alusta ’eräässä maailman pimeistä paikoista’. Vedet solisevat heidän jalkojensa alla, mihin ikinä he astuvatkaan, talojen sisällä ja ulkona. Kun hän sulkee silmänsä, likaiset kangaspuut kalisevat kankaankutojan ikkunan takana.

 

Kylässä ei ole pubia, kauppaa, ei kirkkoa. Viktorian aikainen koulu, korkea kuin kallio ja juuri uudelleen avattu kuivalahon hävittämisen jälkeen, takertuu kukkulankylkeen. Harottava hautausmaa, jyrkkä kuin heivaamaisillaan muistomerkit alas laaksoon, makaa muurinrykelmän takana. Kiemuraiset polut kulkevat sukkelaan, sopivammat aaseille kuin nelipyöräisille. Ne päättyvät jyrkkiin heinäpeltoihin, jossa hevoset makaavat, odottaen sadetta.

 

Matthew, Rose ja Rowan astuvat halkeilevaan ja vinoon taloon, joitakin sen huoneista ei ole valaistu aikoihin. He tuovat valon, sähköjohtoja, asennuksia, hehkulamppujen vaihtamisen, he pitävät pimeää poissa.

 

Laaksossa, kaukana talon alapuolella, kokkovalkeat palavat läpi talven. Kypäräpäiset miehet purkavat Titanic -myllyn ulkovajoja, liian myöhään rakennettuja, tuhansien kankaankutojien hetkellisiä asumuksia, tuhoon tuomittuja kuin laiva, jonka mukaan paikka nimettiin. Sitä raivataan asunnoiksi. Huhutaan ravintolasta, jossa on pianisti ja suuret portaat, kopio tuosta kuuluisasta, monen sylen syvyydessä makaavasta. Manchesterissa työssä käyvät ja eläkeläiset uneksivat ilon ja mukavuuksien saarekkeesta, kanaalin suoruuden ja kiemuraisen joen ahtaumassa. Veden kolminaisuuden täyttää uima-allas.

 

Joskus tulee mies valkoisella pakettiautollaan vastapäisen autiotalon pihaan ja tyhjentää vaivihkaa kuormansa läiskälle paljasta maata. Seuraa roihu, joka pakottaa Matthewin sulkemaan ikkunat palavien maalipurkkien mustalta savulta. Sen hiottu sulosointuskaala tunkee läpi kaksinkertaisten ikkunoiden. Usein sataa viikkoja.

 

Kaivo pilkistää puutarhan yläosasta, kumimaisten begonioiden saartama synkkä kaukalo, murattien ja villin karhunvatukan puoliksi peittämä. Muovinen pesukarhu tuijottaa vajan ikkunalaudalta. Eukalyptus on väärässä maassa.

 

Kesä tulee sopertaen. Päiväkurjenmiekat kestävät päivän. Ikikarsimattomat puut, plataanit ja saarnet, luovat kukkapenkkien ylle upean katoksen, pitävät aurinkoa, jotta saniaiset ja etanat saavat kukoistaa. Grilli on allas ruostetta. Matthew vetää vihreän peipon kissan suusta; se oli vaaninut kuusaman vieressä, päästyään ulos ensimmäistä kertaa päiviin, nautti tauosta sateiden välissä, tappaen.

 

Huone maan alla

 

Vesi

 

Naapurit kertoivat heille. Kerran heidän kellarinsa laudoitettiin umpeen. Sanomalehtiä pursuavan talon alla oli kasapäin viiniä: makeaa voikukkaa, hapanta raparperia ja muita, kukkuloiden marjoista valmistettuja, mutta kaikki menneet etikaksi vuosia sitten. Heidän kellarinsa pisaroi kuin kalkkikiviluola.

 

Kun he ensimmäisen kerran katsoivat taloa ja laskeutuivat kivirappusia, he näkivät kellarin tietämättä tästä kaikesta. Pitkä pöytä oli houkutteleva ja tuoreen sokerikakun tuoksu leijui ilmassa. Synkkä kuva neidosta, ritarista ja lohikäärmeestä koristi hellyttävän mauttomasti yhtä seinää. He eivät huomanneet laattoihin porattuja reikiä, joiden läpi vesi sai tihkua pois. He eivät nähneet sienten pilkistystä jalkalistan ja lattian välistä. Kellari puhui heille piikiven punaisena ja auringonkeltaisena. Sen Yorkshire -juuret oli visusti peitetty meksikolaisella aksentilla. He eivät kuulleet maanalaisen virran solinaa, kuplintaa lattian alla.

 

Sen jälkeen, kun he olivat asettuneet taloksi, Matthew asettui usein makuulle, painoi korvansa laattoja vasten ja tunsi veden kohinan.

 

Tuli

Heidän kellarissaan on puulämmitin, se on mustaa valurautaa ja varustettu kahdella karstaisella puolalla, jotka estävät halkojen tippumisen tuhkapesään. Kun lämmittimessä ei ole tulta, voi sen sisällä nähdä The Three Billy Goats Gruff -tekstin kohokirjaimin. Kun se loimuaa, hahmot häilähtelevät seinämällä ennen kuolemaansa. Polttoputa varten Matthew ottaa esiin Pace Egg –korin ja kerää pudonneita risuja saarnien alta. Palavan puun savu takertuu kaikkeen yläkerroksessa, jopa huilunsoittoon.

 

Vesi

Tämä on kesätarina: tuli on sammunut. Kuuntele vettä.

Haluatko lukea lisää? Interland -antologia ilmestyy syyskuussa 2006 ja on ostettavissa täältä

 

 

Translation: Marko Hautala